Right back at ya.

Ny ollaan Suomessa. Seon itteasiassa jopa varsin virkistävää, jossei ota huomioon märkää ja pimeetä. Tilasin lunta, eikö sitä voi tulla ku havuja ladulle?!

Reissu tännepäin meni jokseenkin mukavasti, lennettii Lontooseen, siihen englannin ihanan aksentin luvattuun maahan, jossa lentokentällä kun ostin leivän myyjä sanoi: "Hello, how are you darling?"

Rakastan sitä maata.

Englannista lennettiin Ruottiin ja alettiin kuulla ihanan kielen luvattuja säveliä, kuin myös jonku verra omaa kieltä. Ihmiset alko muuttua sisäänpäin kääntyneemmiks ja myrtseiks about siinä Suomeen lentävän koneen portilla. Pari huomioo vois kertoo mitä on täs 3kk aikana oppinu Suomesta:

1) Suomalaiset kiroilee älyttömän paljon. Ja se kuulostaa sairaan tyhmältä. Ei tarvii pienien keskustelujen tai kuulumisten vaihdon yhteydessä kiroilla ja manata, sadatella tai käyttää ees rumia sanoja muuten vaan saadakseen toisen kuuntelemaan.

2) Pientenkin keskustelujen tai ystävällisyyden osoituksen takana odotetaan olevan taka-ajatuksia. Jos hymyilee toiselle Suomessa, seon vähän kun kysyis ulos. Keskustelun avaaminen on jo seurusteluun siirtymistä ja loppu alleviivaaki jo sitoutumista. Ei siinä toisaalta mitään väärää ole, mut ihmisiin tutustuminen voi olla hankalaa kun monet ahistuu toisten "muuveista", vaikka ne ei välttämättä mitää "muuveja" olekaa.

3) Suomalaiset kiroilee älyttömästi.

Käykääpä ulkomailla ja koittakaa jutella ihmisille niinku Suomessa jutellaan. Lyhyesti, tönkösti, sadatellen jne. ni luulis huomaavan miten tyhmää se on. En sano et kiroileva olis tyhmä, mut se tapa on. Ja jos joku ilmiantaa tän vihapuheena, seon itte syyllistyny siihen ensin koska ei suvainnu miun mielipidettä. Mistä tulikin mieleen:

4) Suomalaiset on tosi ahdasmielisiä kaikessa avoimuudessaan. Kaikki muu sallitaan, paitsi sellaset maailmankuvat jotka ei oo avoimia. Eli onko se ny avoimuutta ollenkaan? Miusta vaikuttaa vakaasti siltä, että ne jotka tietää mihin uskoo, mitä arvostaa ja minkä takia, on avoimempia omassa ahdasmielisyydessään kun semmonen "hyväksy kaikki ja suvaitse kaikkia" avoimuus. U got the point? Jos et, move on.

5) Suomen media on tosi outo. Jotenkin tosi läpinäkyvää, vaikka en koko syksynä oo mitään seurannu, esimerkiks Timo Soinin mollaaminen. Talkshowssa Timo Soini saa Twitterissä ja FB:ssä "parhaiten pärjäsi" ääniä. Mediassa Soinia ei mainita, hänelle naureskellaan tai jotain muuta. Mikä mein mediaa vaivaa? Tuoko media enää kansan ääntä päättäjille/porvareille kuuluviin vai porvarien ajatuksia kansalle? Vai vetääkö se ihan omaa linjaa, ku se ei jotenki vaa natsaa yleisen kansan mielipiteisii enää ollenkaa.

Noniin, sitten päk tu asiaan tästä poliittisesta kannanotosta ja amatöörimäisistä kritiikeistä.

Suomen lentokentällä sit ooteltiin laukkuja jonkun aikaan ja saatiin kuulutus tiskille. Pienen seikkailun jälkee löydettiin Infoon jossa sanottiin että meiän laukut on Lontoossa. Jee. Onneks ei sen kauempana. Lentoyhtiö sit lähetti ne lennolla Joensuuhu seuraavana yönä ja lähetti toi ne kotiovelle, ihan jees. Eipä tartte itte raahata 30kiloo vaatteita, tuliaisia, elektroniikkaa ja muuta mössöä sinne.

Nyt istun ATK luokassa koulussa ja oon vissiin just myöhästyny tunnilta. Nyt oon minuutin myöhässä. Kohta kaks. Mut eipä miulla toisaalta enää oo oikein mitään tästä reissusta sanottavaa ja lisättävää. Hyvä setti. Kanadassa aika vähän tekemistä, mut reissut Kanadasta on kyl ollu mahtavia, esimerkiks nyt RED ja Hawaii. Ja RED:n keikka ja Honolulu. Siis se mikä on Hawaiilla. Ja se bändi, RED, mikä oli siel Tacoma Domes, seoli aika hyvä. Sit se ku mentii Skydivee ja surffattii Hawaiilla, Oahun saarella, seoli melkei yhtä jees ku RED:n keikka. Hinta laatusuhde kallistuu RED:n puolelle, mut Oahu, siis se Hawaiin saari oli kans jees.

Sinä joka seurasit blogia... STALKKERI. No ei, iha kiva että olit sen verran kiinnostunu edes joskus et luit edes jotain tai katoit kuvia.

Sinä joka rukoilit miun puolesta... KIITOS. Reissussa oli monta tilannetta ja asiaa mikä pisti miettii taas varjelusta. Esim se että ei sairastuttu kertaakaan, mut toisaalta ootellaan vielä saatiinko hepatiittia. Sen näkkee naamasta sitten joulun ja uuden vuoden tietämillä.

Sinä joka katoit kuvat... No, et ees lue tätä ku tässä ei oo kuvia ni ihan sama.

Nyt varmaan pistän tämän blogin umpeen ja keskityn taas elämään, hieman uusia näkökulmia suomalaisuuteen, ihmisyyteen ja tapoihin saaneena. Itsestäänselvät asiat onkin nyt jotain vaalittavia ja/tai eroon pyrittäviä asioita ja jotenkin oma olemine on saanu taas pikkase lisää potkua. Vallan mainiota.

RED.

Hawaii.

Over and out, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Hawaii: check!

Aloha everyone! Me not late: I'm hawaiian time.

Ja mikä reissu! Ekana päivänä kun saavuttiin ja kirjauduttii hostelliimme, mentii käymää vähä biitsitiellä ja siellä törmättiin heti YWAM (Youth With A Mission) porukkaan, jotka lauleli hallelujaa ja keräs rahaa Nepalin missioo varten. Vähä jutteltiin ja saatiin tieto et torstaina illalla olis joku miittinki, ei viel tiedetty mentäskö sinne, mut oli mukavan olosta väkeä. Fellow Christians on aina mukava tavata.

Eikä menny kauaa seuraavana päivänä tiistaina kun auringon nousun ja biitsikävelyn jälkeen törmättiin katupapupataan: "You guys intersted in skydiving?" BOO YAH! sydämeni alkoi huutaa samantien. Jaska epäröi hetken, mut ei tarvinnu ku kotkottaa vähän korvaan niin johan poju lähti! http://www.youtube.com/watch?v=p_2_EJogf2A

Ja kohtahan sitä matkustettiin kohti North Shoree ja lentokenttää! 14000ft on noin 4300m. Vapaapudotusta kymmeniä sekunteja ja suu kuivu heti kun sen avas huutaakseen BOO YAH! nyt ihan oikeesti. Skydiving: check!

Keskiviikkona sitten käytiin Hanauma Baylla korallien seassa snorklaamassa. Muuten mukavaa ja jees, mut snorkkeli vuoti vähän ni suolaveden hörppiminen suuhun pilas tunnelmaa. Ostettii vedenkestävät kertakäyttökamerat, niistä saanee kuvat vasta Suomessa kehitettyä. Hanauma Baylla meniki sitte vähä pidempää eikä ehitty enää Diamond Headille kompuroimaa, joten jätettii se seuraavaan päivään ja maattii vaa rannalla.

Torstai olikin sateine päivä. Se vähä harmitti ettei kameraa oikein voinu käyttää, mut hiking trip Diamond Headille oli viileempi ja siedettävämpi. Diamond Headis oli sitten WWII aikanen sotilastukikohta ja nähtiin parit bunkkerit ja korkeimmalla kohalla oliki sitten turisteja tähyilemässä Waikiki Beachin suuntaan. Meinattii mennä eläintarhaan, muttei sit tehty sitä, koska oli sovittu surffauksesta. Ja ai että mikä reissu sekin oli!

Surffausopettajaa ootellessa tuli taas tutummaks Hawaiin liikenne. Ei koskaan ajoissa. En enää valita Suomen liikenteestä, jos valitan, muistuttakaa minuu Hawaijin julkisesta. Kuulemma "The Best public transport in USA". Köyhää, KÖYHÄÄ jenkkilältä.

Mut kun surffiopettaja saapui, olikin astetta helmempää! Ekana iltana törmättiin siihen YWAM porukkaan ja myöhemmi juttelin yhen heidän kanssaa, joka on surffiopettaja. Hän ei kuitekaa ehtiny viikolla opettaa, joten hän delegoi sen siskollensa. Joka olikin sitten kaikin puolin cool ja mukava ja mahtava tyyppi. Saatiin vähän pöydän alta hintaa alas, privaattitunnit maksaa yli 150$, nyt saatiin se 50$:lla. Ja pysytään pystyssä surffilaudalla! Surffauksesta ei saanu kuvia myöskää ku ei ollu kuvaajia matkassa, mut sen jälkee mentii yhtee loistavaa Yoghurt Land mestaan, minkä edustalla saatiin muistokuva sekä surffilaudasta, että instructorista filmille joten kuvat tuskin päätyy tänne koskaan. Mut ehkä FB:stä ne löytää joskus.

Illalla sitten päätettii lähtee metästää bussia YWAM miittinkiin, mut päädyttiin taas taksiin. Myös Hanauma Baylle mentii taksilla. Nosti vähä reissun hintaa, mut ei onneks menny yli tippien, mitä sit piti jaksaa jakaa joka paikassa.. Hrrr... Siellä sitten jutteltiin enemmän tän Jackin kanssa, jolla on muuten coolein nimi ikinä, Jack Hannigan. Kovempi ku Jack Bauer, eikö? Siellä sitten katteltiin miten noin parikymppiset nuoret lähtee 2½kk ajaks esim Fidzille, Taiwaniin ja Fiippiineille. Kelpais toinen tällanen putkeen! (Ilman koulutehtäviä, ofc.)

Sitten tulikin viiminen päivä. Aurinko paisto kuumemmin ku koskaan ja parannettii ruokahalua aamun rentoutumisen jälkeen rannalla makoillen. Käytii vähän meressä ja syömässä. Menussa luki: "Cheeseburger challenge" ja kuulin tämän: http://www.youtube.com/watch?v=p_2_EJogf2A Minäkö en muka jaksa?! CHALLENGE ACCEPTED! Tilasin sen, kuulemma isoimman annoksen mitä siinä oli menussa ja palkintona olis paikan oma "menu" t-paita. Nyt sitten on M-koon menu t-paita. Ha. And they thought it was a challenge...

Sen jälkeen maha täynnä käytiin Pearl Harborin saitilla ja harmikseen se oli enää vaan tunnin auki. Ei oikein ehtiny käydä lukemassa mitään mistää ja kierroksen USS Arizona Memorialille (uponnu sotalaiva) ja muihin mestoihin oli loppunu jo siltä päivältä. Päästii kuiteki museo alueelle kattoo aseita, ohjuksia, taktiikoita ja tapaamaan erästä WWII sodan Pearl Harborin selviytyjä veteraania. HC! Kyllä meikän historianopettajat on nyt ylpeitä ku historiavihaaja Honkanen on ihan vapaaehtoisesti käyny Pearl Harborissa. Eihän sinne kukaa tosiaan yleensä vapaaehtoisesti mee, se on kuitenki niin kaukana. Hawaijilla asti.

Pearl Harbor survivor.

Videoo Pearl Harborin hyökkäyksestä...

...ja lisää.

U.S.S. Bowfin sukellusvene.

Tää oli huvittava. Ydinkärki torpedo. Pitää ampuu maksimi kantamalle, yleensä kohteen taakse että se räjähdys ei tuhoais myös alusta josta se laukaistiin. Pieni pommi siis, noilla kuitenki on kantamaa iha mukavasti. Niin sanotusti "overkill".

Lento San Fransiscon kautta takasin ja matkalla ei taas nukkunu tippaakaan vaikka kovasti yritti. Oottelen innolla sitä Suomeen palaavaa lentoa ja jetlagia, jos jo ny Hawaijilta Vancouverin väsyttää tän verran. Mut kaikin puolin aivan mahtava reissu! Enemmän aikaa olis ollu jees, mut ilman mahtavia tyyppejä reissu olis jääny vaan huvipuisto ajelun tapaseks. Kokemus sinänsä, mut onhan sitä rantaviivaa muuallakin.

Mahalo, Pau. Me speak Hawaiian.

Joka toinen kerta kolahtaa

Ye. Poliisit pysäytti. 4. kerta. Mitä ihmettä? Varmasti johtuu autosta, seon lommoilla ja valot on näemmä palanu joka nurkasta, kukapa ei epäilis että siinä on sisälläki sitte jotai vikaa. Ei haissu henkeni viinalta ja ajokorttiki näytti olevan kunnolline EU-kortti ni pääsin jatkamaan pysäytyksestä vaihteeksi ilman sakkoja.

Ensin Jaska Grouse Mountain reissulla. Sitten minä kun poliisit etti aasialaisia vastaavassa autossa. Sitten Jaska jenkeissä kun ei ryhmittyny oikein. Nyt minä sillalla vissiin tehoratsioissa. Jaskalle iskee seuraava, luulen ma.

...I see RED people...

Käytiin siis WinterJameissa. Mistä alunperin hypetin, se toteutui! Matka meni sinne suuntaan loistavasti, joskin bensaa toi auto syö ku minä pekonia. Huhhuh. Nyt voin kuolla onnellisena. Mut en toki halua vielä.

RED merchandise. Ostin.

Voin sanoa virallisesti jutelleeni RED:n basistille! Q & A (question & answer)  osios kukaan ei kyselly mitään ni pitihän se kysästä että onko Euroopan kiertuetta tiedossa, kenties Suomeenkin tuloa? CNR (Christmas Night Rock) on lähin (Saksassa) jossa poijjaat on käyny tai tulee käymään vissiin nyt joulukuussa. Odotettavissa on et jos tää uusin levy poikii kyselyitä ni Euroopan kiertue TULEE. Mut niinhän ne lupaa aina kun kysyy.

Patrick Ryan Clark -band. Hyvää poppia.

For King and Country. Hyvää poppia myös, soittaavat käsiharmoonipelillä tossa. Varsin nasta bändi!

...mut ei niin nasta kun tämä. "Voi jucu!", lainaan Paulia.

RED

RED

RED ja pyrot. Olin niin fiiliksissä etten tajunnu säätää kameraa ni RED:stä kuvat on täysin tuuripelillä tulleita.

Runpali ja Faceless -rumpukalvo. Tiedän erään joka olis mielissään tuosta.

RED

Edelleen RED

Newsong. Vanhoja patuja, mut osas kyllä jamitella.

Fireflight, nähty Suomessa MNF:ssä 2009 muistaakseni.

Kutless. Never seen in Finland. Lempibändejäni vuodesta 2006 eteenpäin. Mut soittivat uusimpien levyjensä biisejä ja se vähä harmittaa kun oon itte jämähtäny heidän tuotantonsa keskilevyille.

Matthew West. Helmi mies.

Newsboys

... ja heillä on sekopää runpali. Aivan kahjo. Tässä toisaalta WinterJameista youtube matskua: http://www.youtube.com/watch?v=eysbBN2n_Ac

Täytyy kyllä myöntää että tähän astisen Kanada reissun PARAS KOKEMUS. En usko että Hawaijikaan pätee tälle kokemukselle. Ah. Newsboys tuli vielä lavoille nosturin tapasilla vempeleillä ja kävivät jossain 5-10metrin korkeudessa yleisön yläpuolella niillä. Sit lopuks rumpalin lava nousi ja taipu aja alko pyörii ku Linnanmäen laitteet. Oli heillä show. En kuullu Räfsö 4 riparin hittiä "Light up!" mut Born again ja JESUS FREAK from DC Talk lämmitti sydäntä, mieltä ja jalkoja ja käsiä! ja kainaloita.

Mut tän reissun ehdottomasti helmein oli RED. Keikkasetti oli "Death of Me" "Faceless" "Let Go" "Not Alone" ja "Breathe Into Me". Alla vielä kuva että tajuaisitte että olin RED bändiä tsuumailemassa mieluiten.

Jesseä varmaan ärsyttää. s.o. pikkuveljeni. http://www.youtube.com/watch?v=4GYje65dvLU bongaa videolta hoopo jätkä yksinäisyydessään eturivissä heiluttamassa vasenta kättä ja kuvaamassa oikealla.

Loppureissun kruunasi paluumatka jenkkeihin. Tunnelmaa kuvaa Anssi Kela biisillä Puistossa: "...vaatien pysähtymään. Jaska painaa kaasuu huutaen, 'JOKO TAAS?! ymmärrä en...'" Kyllä. Laitetaan tähän Dejavu kuva vielä varmuudeksi niille jotka ei tajua. Kolmas kerta jo.

Seoli sit 3. pysäytys Pohjois Ameriikan sheriffeiltä. Vielä toistaseks ilman sakkoja mennään,  boo yah!

Jes. RED. RED. Näin RED:n livenä. Ainii ja Kutlessin.

Ja RED veti hyvin.

Yea.

P.S. Punainen. Englanniksi RED. Värioppikoulu nro1. Muita ei tartte tietää.

Johdatetulla polulla

Päivät kuluu ja lähenee harjottelukin loppuaan. Enää himpun reilun yli kuukausi, sitten kello 23:10 15.12. pamahtaa koneen pyörät Helsinkin kenttään ja ollaan bäk in da huuudz. Mut "vielä on Kanadaa jäljellä, vielä tulee hienoja päiviä, vielä ehditään mennä Hawaijiin, vielä Pearl Harborin nään!"

Rukoilin kovasti ennen matkaa ja täällä ollessa että Jumala saattais meikän reitille jonku kanadalaisen tyypin, jonka kautta tai kanssa vois hengailla joskus ja jutustella ja tehä normaaleja juttuja, ku näiden vanhusten tai vastaavasti lasten kanssa, ei oikein oo semmosta "konneksöniä". Pyysin myös, että jotenki se vaan läjähtäs eteen, et kun ei kuitenkaan osata ettiä ja löytää oikeista paikoista. Enhän mie osannu, vaik yritin vähä.

Sit törmäsin FB:ssä vanhaan kaveriini, jonka kaa käytii sama ripari. Tää oli käyny Vancouveris aikasemmi ja kysyin sit et oisko hällä jotai piirejä täällä joihin ottaa yhteyttä. Sit tuli semmonen setti esiin ku Finnish Bethel home, Kotikirkoksi siteerattu helluntaisrk. Mentiin sitten yhteen perjantain nuortenaikuisten kokoontumiseen ja sitä kautta onkin tapahtunu niin paljon enemmän ku mitä alunperin ees tajusin rukoilla!

Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Matt.6 32b-33.

Tavattiin kohta puoleen texasilainen profeetaksi tituleerattu "blessings"ien antaja yhen kerran, ollaan saatu olla mukana kodeissa olleissa "gatheringeissa" ja saatu tutkii ja lukee Raamattuu yhes ja rukoilla ja soitella ja rupatella ja kaikenlaista. Pyysin random tuttua. Sain tämän.

Lisäks työssä tulee harva se kerta vastaan tilanteita joissa en itte jaksas tehä mitään eforttia. Teen suunnitelmat, käytännön jututki valmiiks ja Jaska puurtaa oman osansa myös ja sit kun tilanne koitaa ni ajatus on vaan se, että "ei nyt viittis". Jaska onneks puskee vaan eteepäi ja pakottaa tekee asioita ja hyvä nii. Tänääki Night Overissa kirkolla (jossa olen kun kirjotan tätä) seoli melkeinpä illan paras juttu minkä olisin voinu jättää tekemättä ja alottaa leffojen kattomisen aikasempaan. Tylsä minä. Hyvä muut.

Mut eipä siinä. Jumala on siunannu matkaa paljon ja kiitti rukouksista joita ootte miun suuntaan ajatuksissa vieny. Nyt on suunnitteilla vielä ens viikolla keikkareissu WinterJameihin Tacomaan, jonka puolesta voi rukoilla ja siitä parin viikon päästä lähetään kai Hawaijiin. Sekin trippi olis kiva saada kuosissa läpi, ilman menetyksiä omaisuudessa tai terveydessä.

Aloha! Kohta paikalliset sanoo oikeesti noin! :)

P.S. Äiti lähetti oikeeta salmiakkia. nom.
P.P.S. Lähetti sitä neljä laatikkoa. nomnomnomnom.

Aquarium ja jotain muuta

Beluga whale. Se on maitovalas. Tytöt tiiätteks mitä? Se on 40% bodyfat  ja silti noin upee. Think about it!

"myyyyy preciouusssssshh!" hän sihisi ja söi sammakon. Jaska ei voinut hyvin sinä iltana.

That's me. Koska käytän ite aina kameraa, miusta ei pahemmi n ole kuvia. Tässä teille komea ulkokuoreni kuitenkin muistutuksena miltä näytän. Don't mind the beard.

(Robert DeNiro gansgta äänellä) "You talkin' to me? You Talkin To Me?! Beat it, punk!" 

Nää oli hienoja lintuja. Poseerasivat kameralle ihan huolella.

Delhviini esitys. Vekkuleita ovat.

Tässä vähä katukuvaa yhen Kanadan kansallispuun alta katulampun valossa about iltakympiltä.

Opettelin piirtää pitkällä valotuksella sydämen, ihan lukijoita varten. Herkkää!

Noniin. Tänmösiä kuvia tällä kertaa. Kävästiin siis Vancouverin Akvaariossa jos on paljon ötökkää ja mönniäistä ja siinä sivussa sitten autettiin luonnonsuojeluksessa ja tutkimuksissa. Se pyörii nääs vapaaehtosten lahjotusten varassa se vesinen mesta.

Muita kuulumisia... Umm. Ei oikein. Jaska on ok, vaikka kuvasta ei niin voikkaa päätellä. On ihan kunnossa. *köh* Mietitään mm. Hawaijille matkaamista, en nimittäin löydä uikkareita mistään eikä voi käydä saunomassa ja uimassa (kumpaakaan ei täällä saa tehä alasti, mitä kummaa ja ihmettä? Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, mut tää menee jo vähä liian pitkälle...) ilman niitä, joten ajattelin mennä sit Hawaijille ostaa uikkarit. Sieltä ne ainaki löytäs.

Babai! Tätä täällä sanotaan koko ajan ku erkaantuu tiet.
Papai?
...
Popeye?
.
.
.
eiks seoo Kippari Kalle?

"Round about" - Darth Vader, TomTom recordings.

Otsikko ei liity mitenkään tekstiin. Paitsi siten, että se käy vähä siellä sun täällä.

Intiaanien hautausmaa ja vähä maisemaa.

Käytiin siis reissulla Kelownassa jokunen viikko takaperin. Me mentiin sinne Gold Rush -trailia pitki, siis mitä muinoin kullankaivajat ja uudisraivaajat kulki aluks kävellen ja lopuks rakentivat hepposia teitä sinne. Varrella nähtiin myös kuuluisa "Hell's Gate" ja siellä oli mm. "Hell's gate - Turnaround". Mietin onkohan sen nyt tarkotus olla kääntöpaikka vai kehotus "turn around". No, käytiin siinä sitten ja yks paikan työntekijöistä jututti meitä ja ehotti meille Viewing pointtia ihan rakennuksen takana, mistä pääsis maksua vaste laskeutuu Hell's Gateen alas. Jännä ettei ehottanu sinne menoa... ehkä ei kelvata sittenkää sinne?

Kelownassa oli pieni kirkkoseurahommeli ja oltii yks yö yhen Kyllikki tädin luona (ja hänen nimensä oli Kyllikki ihan oikeestikin). Entinen nuorisotyönohjaaja. Että sitä pilkettä silmäkulmassa ja mielipiteitä asiasta ku asiasta, miten on kaikki tiedossa ja käänteet nähty. "Yks pappi ei messua pysty pilaamaan" oli sanonu arkkipiispastamme. Sanat kantautu arkkipiispan korviin ja oli sitten lähettäny Mäkinen terveisiä Kyllikille "sille Kanadan rouvalle" että oikeassapa olet. Kyllikki oli ja on viisas ihminen, opittiin yhen illan ja vierailun aikana paljon.

Hell's Gaten käpyjä.

 

Okanaga Lake ja Kelownan kaupunkia. Oli muuten aivan uskomattoman upeat maisemat. Tää on otettu paikallisen viinitilan panimo/ravintolakukkulalta. Okanaga Lake vuoristoineen oli jotain ihan uskomatitonta.

Sellaanen oli reissu Kelownaan. Tässä tänään käytiin sitten Nanaimossa, joka on saari vähän länteenpäin, Kelowna on siis idässä sisämaassa ja siel oli paljo lämpimämpää ku tääl rannikolla. Nanaimoon mentiin lautalla, joka oli about Silja Linen kokonen. Koskaan en liiottele. Mut iso se oli.

 

Tällasta jälkeä jätti ferryboat mereen. Harmi, kun ette nää vuoristoja ja kaupunkia auringonnousun aikaan mereltä. Iha jepa.

Vancouver @ dawn from sea. Paint panorama.

Harry Potterin kantapaikka. Tunnistettavissa olevat ihmiset on tehty ragella tunnistamattomiks. Tää oli siis Nanaimossa odotustilassa kun ooteltiin ferry bouttiin nousemista.

Tää oli vaa jotakin mistä oli pakko ottaa kuva. Siinä istuu kuvas keskellä kitaristi tukin päällä lauleskelemassa jotain. Could've been me. Ferry matka on iha suositeltavaa jos tykkää mereilystä, jos ja kun tuutte kaikki käymää Vancouveris.

Oh my! Melkeinpä unohtu kertoa tähä loppuun että kiitokset Matildalle Suomeen vinkistä Whiterockin mestasta. Siellä oli siistiä ja meiät toivotettii tervetulleeks jatkossaki. Seoli siis "Finnish Bethel Church", helluntaikirkko. Siel oli lepposa meininki ja hyviä tyyppejä. Saatetaan saada sieltä jopa ekat oman ikäset kontaktit! Je. Sit ollaan käyty Willingdon Churchilla, joka on joku evankelikaalinen liike, kuuntelemas opetusta. Hyvää, ytimekästä ja tiivistä settiä. Praise in, teach out menee se ilta. Pikkuhiljaa sitä kotiutuu tännekin, alkaa olla rauhallisempaa, mukavampaa ja energisempi meno. Lisää kuvia, blogeja, tekstejä ja muuta taas joskus!

Kiitti kaikille jotka mielenkiinnolla seuraatte, tai selaatte vaan kuvia arvostellen. Kiitti erityisesti niille, jotka ootte kantanu meitä rukouksissa Herran eteen. Adios amigo! Kuten täällä on tapana sanoa.