sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Johdatetulla polulla

Päivät kuluu ja lähenee harjottelukin loppuaan. Enää himpun reilun yli kuukausi, sitten kello 23:10 15.12. pamahtaa koneen pyörät Helsinkin kenttään ja ollaan bäk in da huuudz. Mut "vielä on Kanadaa jäljellä, vielä tulee hienoja päiviä, vielä ehditään mennä Hawaijiin, vielä Pearl Harborin nään!"

Rukoilin kovasti ennen matkaa ja täällä ollessa että Jumala saattais meikän reitille jonku kanadalaisen tyypin, jonka kautta tai kanssa vois hengailla joskus ja jutustella ja tehä normaaleja juttuja, ku näiden vanhusten tai vastaavasti lasten kanssa, ei oikein oo semmosta "konneksöniä". Pyysin myös, että jotenki se vaan läjähtäs eteen, et kun ei kuitenkaan osata ettiä ja löytää oikeista paikoista. Enhän mie osannu, vaik yritin vähä.

Sit törmäsin FB:ssä vanhaan kaveriini, jonka kaa käytii sama ripari. Tää oli käyny Vancouveris aikasemmi ja kysyin sit et oisko hällä jotai piirejä täällä joihin ottaa yhteyttä. Sit tuli semmonen setti esiin ku Finnish Bethel home, Kotikirkoksi siteerattu helluntaisrk. Mentiin sitten yhteen perjantain nuortenaikuisten kokoontumiseen ja sitä kautta onkin tapahtunu niin paljon enemmän ku mitä alunperin ees tajusin rukoilla!

Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Matt.6 32b-33.

Tavattiin kohta puoleen texasilainen profeetaksi tituleerattu "blessings"ien antaja yhen kerran, ollaan saatu olla mukana kodeissa olleissa "gatheringeissa" ja saatu tutkii ja lukee Raamattuu yhes ja rukoilla ja soitella ja rupatella ja kaikenlaista. Pyysin random tuttua. Sain tämän.

Lisäks työssä tulee harva se kerta vastaan tilanteita joissa en itte jaksas tehä mitään eforttia. Teen suunnitelmat, käytännön jututki valmiiks ja Jaska puurtaa oman osansa myös ja sit kun tilanne koitaa ni ajatus on vaan se, että "ei nyt viittis". Jaska onneks puskee vaan eteepäi ja pakottaa tekee asioita ja hyvä nii. Tänääki Night Overissa kirkolla (jossa olen kun kirjotan tätä) seoli melkeinpä illan paras juttu minkä olisin voinu jättää tekemättä ja alottaa leffojen kattomisen aikasempaan. Tylsä minä. Hyvä muut.

Mut eipä siinä. Jumala on siunannu matkaa paljon ja kiitti rukouksista joita ootte miun suuntaan ajatuksissa vieny. Nyt on suunnitteilla vielä ens viikolla keikkareissu WinterJameihin Tacomaan, jonka puolesta voi rukoilla ja siitä parin viikon päästä lähetään kai Hawaijiin. Sekin trippi olis kiva saada kuosissa läpi, ilman menetyksiä omaisuudessa tai terveydessä.

Aloha! Kohta paikalliset sanoo oikeesti noin! :)

P.S. Äiti lähetti oikeeta salmiakkia. nom.
P.P.S. Lähetti sitä neljä laatikkoa. nomnomnomnom.

3 kommenttia:

  1. Anglismien tulvaa.... :D itsehän en pidä niitä minään. Välillä on tuntuu kans samalta, et ei sittenkään viittis tehä jotain, vaikka onkin sen jo suunnitellukin. Onneks on matkakumppanit mukana, jotka potkii eteenpäin!

    VastaaPoista
  2. Typojen tulva. Itsehän en pidä niitä juuri minään. Välillä on tuntuu kuitenkin että niitä tulee. ;p

    VastaaPoista
  3. Siunausta Jonne, missä milläkin hetkellä satut olemaan ja mitä tekemään! Itselläkin ollu sellaisia toimettomuuden hetkiä (ihan sikana) jolloin tulee ajatelleeksi, että nytkin voisin yrittää tehdä Jumalan työtä, mutta raajat ei vaan liiku ja suu eikä korvat vaan tunnu aukeavan. Onneksi meillä on niin mahtava Jumala, että se osaa hyödyntää jopa nurkassa istuvaa jengiläistä, joka ei tee muuta kun kaivaa nenäänsä. Let´s rukoillaan ja luotetaan!

    VastaaPoista