Grouse Grind ja jotain muuta

Oli kyllä hienoa kävellä huipulle tuota vuorta ja kattella miten pieneltä iso Vancouver näyttää sieltä. Miten säälittävän pieniä rakennelmia ihminen tekee. Tuli väistämättä mieleen Jes 54:10: "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." Jae sai uutta aspektia järkkymättömyys lupaukseen, kun seisottiin vuoren huipulla. Se perustus on varma ja vahva, ei muuten heilu ihan äkkiä. :) Sitten itse reissuun!

Tästä se kaikki alko. Edessäpäin näkyy vuori jolle lähettiin tarpomaan.

Tää on Stanley Parkin läpi menevältä tieltä. Joku päivä pitää käyä tuolla kans kuikuilemas maisemia.

Lionsgate Bridge. Hienot näkymät eessä, takana, vasemmalla ja oikeella. Harmi ettette nää niitä ku en omaa 360° objektiivia.

"- - all risk of injury, death... - - ...slippery, unstable and dangerous trail conditions; rockfall; cliffs..." Hei, tää on varmaan tosi kiva reitti kävellä! Pojat ajattelivat innokkaina. Vieressä on kyltti jossa lukee jotain "Danger, keep an eye for bears". "Wau, täällä voi kattella karhuja samalla ku kapuaa", he miettivät.

Oikeesti tää oli sitä mitä me nähtiin koko ajan. Maata.

Maata. Ja puita, jos oli noin tasasta et pysty nostaa katseen maasta.

...tai jos toinen sankari pysähty kuvaamaan toista sankaria. Sit se piti juosta kiinni. Virhe, jonka ymmärsin vasta myöhemmin.

Toinen sankari tsuumailee hienoa miehistä saavutustaan ja paistattelee kunnian valokeilassa! Varmaan siks siis on noin hämärää, ku eellä menee keski-ikänen rouvashenkilö... Oltiin nuorimmasta päästä tällä reitillä ja silti teki mieli olla muualla.

Tän kyltin kohdalla alko mietityttää koko homma. ku reidet oli ihan hapoilla. Teki hyvää motivaatiolle. Kohta tän jälkee myös vaihettii repun kantajaa ja sittenhän sain kameran lisäks kanniskella myös reppua. Se teki hyvää.

2,9km ylämäkeä. Ei kuulosta niin pahalta ku näyttää ja tuntuu.

Ja sit vähä mettä maisemaa.

Lisää mettää.

Polun varrella sattu tämmönen herkkä hetki eteen. Awwws. Hes 11:19: "Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen."

Alhaalla näkyy oksien välistä vähän Vancouveria, mut kamera ei sitä tallentanu hirveen selkeesti.

Niagaran putoukset. Nyt neki on nähty!

Rest in peace Miguel. *harras hiljaisuus* Me ymmärretään sinnuu.

Ennemmin ku 3/4 kyltti kannusti meitä: "Vähän vielä, hyvä!" se tuntu nauravan meille "Ääähähähähä, ettekö jaksa?! Nössöt!! Mummotki juoksee teistä ohi, te kutsutte itteenne hyväkuntosiks? HA!" Tietysti se nauro meille englanniks. Ja ei, me Ei kuultu ääniä päänsisältä väsymyksen takia. Live in denial. Tän jälkee ei jaksanu enää paljo ottella kuvia ku portaat näytti samalta ja puut alko harvenee. Taivas jonka luulin näkeväni oli kuulemma vain valoa tunnelin päässä, näin Jaska kannusti pysymään järjissäni.

Huippu! Istahdettiin syömään sämpylät tohon penkille lämpimään aurinkoon. Metässä oli meinaan aika kylmä ku siel oli viileetä ja hikinen paita ei lämmittäny hirveesti.

Maakurreja tuli pyörimään ja juoksenteleen jalkoihin. Otin noin sata kuvaa niistä ku yritin saada niitä syömään kädestä. En onnistunu. Sit tein hienon ansan; banaanin kuoret ja sämpylän muruja! Koitin saada ne tulee siihen. Joku paikallinen aasialaissyntyperäinen tuli sitten small talkkaamaan siihen: "I think he wants the whole banana". Hymyilin ystävällisesti tälle mukavalle miehelle ja hienoon suomalaiseen tapaani jatkoin small talkia: "What a greedy bastard!" ... Aasialainen kaveri hymyili vaivaantuneesti ja lähti käveleen. Small Talk Championship 2011 goes to Jonne. Ye.

Lumberjackit on veistäny vähä veistoksia moottorisahoillaan. Ei ny oo ihmistä vierellä mittasuhteena, mut miun pää osuis tota veistosta ehkäpä tonne takatassujen ja polven väliin. Ne oli isoja ne.

Tässä pari Grizzly bearia, suomalaisittain harmaakarhuja. Ne oli aika isoja. Ja niil oli joku kina menossa. Alla on kuva, jos on niiden tarina, miten Grinder ja Coola -karhut päätyivät tohon aitaukseen ihmisten tuijotettavaks. Niistä tuli malleja.

se tarina.

Huipulla oli kukka. Taustalla on Vancouver ja täältä huipulta näki USA:n puolelle. Käveltiin tästä vielä hetki ylöspäin.

Se on korppi. Mut seon n. 3x isompi kuin suomalainen korppi. Siks siitä otin kuvia, en vaa saanu mitää mittasuhdetta mihkään kuvaan ni saatte tyytyä tuohon kävelevään korppiin. Jos joskus käytte Vancouverissa ni Grouse Grind on yks ehdoton kokemus. Ei siitä saa kymmenesosaa ees kameralle talteen.

Taustalla näkyypi elävä tulivuori. Se tosin ei oo kovin aggressiivinen, mut kuulemma sauhuttelee joka vuosi. Tupakointi on vaarallista, sen takii se varmaan ei pysty olee nii energinen ja elävä ku se sauhuttelee tasasesti. Nii. Ottakaa nuoret opiksenne tuosta. Älkää sauhutelko, ni ootte energisempiä! Ja saatte enemmän kauhua ja tuhoa aikaan. ...tä?

Siin näkyy melkein koko Vancouver. North ja West Vancouver jää kuvas oikeelle ton laen taakse ja oikeelle. Ja toi alhaalla tossa on se turistirysä missä kaikki on kallista ja missä meiänki piti tuhlata pieniä rahoja. Tää kuva on otettu btw tuulimyllystä, jossa on 360° näkymä huipulta. Sitä tuulimyllyy suunnittelemas on ollu myös Suomi! YEA. Se toi vähä turvan tunnetta, koska se tuulimylly heilu jonkun verran ja kun kattoo alas pari sataa jalkaa, ni se lisää oman pienen jännityselementtinsä. Ja taas vaihteeks, en omista polarisoitua linssinsuojaa ni horisontti ja merensuuntaan otetut kuvat on aika sumuisia. Harmi. Se oli hienon näköstä siellä. Ja ryöstön hintasta! 16,73 yks  hissimatka ylös tuulimyllyyn! Mut tottakai tyhmät turistit maksaa sen ku on kerta huipulle kävelleetki.

Toi vinokatos tossa on ravintelin kattoa jossa oltiin hetki istuskelemassa. Ooteltiin auringonlaskua et sais kuvia. Ja kuvat oli surkeita, ku ei oo polarisoitua linssiä. ÄR. No, tulipaha ooteltua ja sitku meinattii lähtee käveleen alas ni yks ylöshölkkääjä sano että ei kannata, ellei oo jotain valoa. Eihän meillä ole kuin sisäinen valo, joka valaisee koko elämän, mut mettäpolkuu se ei ny valaissu. Päätettiin siis että käytetään hissiä alaspäin.

Hissin alkumaisemia. Edessä näkyy West Vancouver ja Pacific Ocean. Toi valoisa juova vasemmalla on se Lionsgate bridge ja sen takana Stanley Park mistä tultiin.

Nightcouver. Aika jees maisemaa, jossei noi hissin narut ois pilaamassa sitä. Mut oli se kyl taas silmiä avartava reissu!

Semmonen se oli se reissandeeri. Tässä pari faktaa Grouse Grindistä ja Grouse Mountainista:

Length: 2.9 kilometres (1.8 miles)
Elevation Gain: 853 metres (2,800 feet)
Base: 274 metres above sea level (900 feet)
Summit: 1,127 metres (3,700 feet)
Total Stairs: 2,830

Jos tekee mielikokeilla vuorelle kapuamista vaikkapa kuntosalilla, ni laita stepperi etees ja ota siinä 5,600 askelta. Tai laita kaks stepperiä ja ota siinä se 2800 askelta. Voit höystää harjottelua laittamalla johonkin kohtaan kolme stepperiä päällekkäin ja ottaa siinä pari sataa askelta aina johonkin sopivaan väliin. Enjoy!

Paluumatka olikin sitten mukava:

Tehtiin tuttavuutta kahden mukavan poliisisedän kanssa. Eihän siinä kummoista, Jaska oli just ajanu 4 tai 5 keltaisia valoja päin, mikä ei täällä oo hirveen sallittua. Vilkkuva vihree on Suomen vihree ja koko ajan palava vihree on merkki siitä, et kohta tulee keltainen ja punainen, eli tavallaan Suomen keltaset. Sit keltanen tarkottaa että kaks autoo saa vielä kääntyy vasemmalle sinä aikana, kun täällä harvoin on vasemmalle kääntyville omaa kaistaa. Noniin. Jaska oli vähä ajellu keltasia päin ni sitä kuulemma jännitti. Ei ne loppujenlopuks huomauttanu ku rikkoutuneesta vasemmasta takavalosta. Phew. Mukavasti hörpöttivät ja kyselivät mitä tehää täällä ku Suomesta asti ollaan tultu. Poliisi on kaveri, muistakaa se nuoret!

Siinä sitten pysähyksistä pieni kuva, polessit oli vielä takana ni leikin kameralla. Luotettavan koslamme keula näkyy tossa alhaalla ja tosta sit jatku taas matka kohti kodia. Kaikinpuolin varsin jees reissu! Mennää joku päivä uusiks jos sattuu aurinkoisia päiviä vielä eteen.

Vancouver tour

Käytiin paikallisessa "Heurekassa", Science Center Teluksessa. Siel oli dino näyttely, noi liikku (ei kävelly, mut liikku) ja piti ääntä. Tuli mieleen ajat jollon meinasni arkeologiks ja olin hulluna dinoista. Siitä onkii pari vuotta.

Siellä oli Teluksessa myös ihmisruumis näyttely ja täs sai kattoo sit miltä naama näyttäs symmetrisenä. No sen jälkeen piti vähä leikkiä. Täs on "Jonne -jengi". Jonne "Big Brains" Honkanen, Jonne "Bulldozer" ja se kolmas. Retard.

Tuossa näkyy kuuluisa Stanley Park. 10% isompi ku Big Applen (so New York) parkki. Kolmanneks suurin, mut kuulemma kaunein, koko Pohjois-Amerikas. Keskellä näkyy pieni hökkeli vedes, seon "Chevron" huoltsikka. Hyvä valinta paikaks.

Täs on North Vancouver, ei olla tuolla vielä käyty, mut kunhan on vapaapäivä ja valosaa ni mennään tonne vuorten huipulle. Samal tulee käytyy North Vanissaki sitte. Sitä reissua ootellessa! Sielon kuulemma kaks kesyä Grizzly karhuaki. Tai kesyy ja kesyy, semmoses "compoundissa" aitojen takana ihmeteltävänä.

Vancouverin keskusta päivällä. Tos vasemmal toi piikkinen rakennus on Vancouver Canucksin kotihalli, siel pelattiin 2010 olympialaisten matsit. Ehkä mennää kattoo joku matsi jossai vaihees.

Täs on keskusta yöllä. Käytiin siis Vancouverin look out towerissa tsuumailemas. (vancouverlookout.com)

Satama ja paikallinen VR. Ameriikois vissii junaliikenne on aika kuollutta, koska öljy-yhtiöt osti junat ja lakkautti matkustajaliikenteen. Jossen oo ihan pihalla. Suomen systeemi on oikeesti hyvä. Annetaa joskus armoa VR:lle.

Ja satama at night time. Meinasin käyä kirjottaa infoa valopisteestä vuoren päällä kaukaisuudessa, mut se olikin vaan pölyä miun näytössä, pyyhin sen pois ja totesin ettei tähän kyl saa järkevää tekstiä alle millää. Olin oikeessa. Kulutin tässä omaa ja lukijan aikaa jo monta sekuntia. Sori. Tosin ei oo miun vika että luet tätä, voit skipata tästä ihan millon vaan.

Toi on varmaan loukannu vaimoonsa kun joutuu julkisesti ajeleen "Sorry" tarra otsassa kiinni. Parka...

Lopuks tähän "Queen Elizabeth Theatre" kulttuurista kiinnostuneille. 28.9. siel olis Dream Theater.

 Löydettiin myös "Homer street" ja "Nelson street". Simpsonit rokkaa! Sit ku kulutettiin aikaa valosan ja pimeen välillä (et sain noi yökuvat) ni käveltiin ympäri keskustaa ja siel oli semmonen muusikko heppu, jolla oli kitara, vahvari, mikki ja tietokone. Sit se beatboxas biittinsä, soitti soinnut alle ja bassolinjat ja hoiti kaiken itte esiintymisessään. Kirjotin sille mailiosotteen johon se lupas lähettää ilmasta musiikkia kun kerta elää katukeikkailulla. Rennon olonen tyyppi. Jos jostain löydän sen youtubesta tai muuta ni linkitän senkin kulttuurista kiinnostuneille. Oli kyl hyvää settiä. Harmi ku Suomes kuulee nii harvoin laadukasta katumusaa.

Kerjäläisiä täällä on myös aika paljon. "My 7-y old is an authist, no social welfare", "Need money to get back to Montreal to work", "Pls, need money for food". Parille annettiin jotain kolikoita ja yhen kanssa juteltiin hetki kameroista kun se näki miulla kameran. Harmi että ei vielä ihan kaikkea ymmärrä mitä nää puhuu aksentilla, mumisten ja lyhentäen sanoja.. Lyötiin "nyrret yhtee", God bless, take care ja mentiin. Vähä eri meininki ku Suomessa sekin...

Tällä erää ei tän kummosempaa. Ootellaan änäriä, keikkoja, vuoristoa ja ehkä käyää bongaa miekkavalaitaki joku kerta. Se olis aika jees! Over and out.

Mmmm... foood, grwlwlllwlll...

Baconator, Bacon chips, Angus burger with bacon, bacon... En tiiä mikä siinä on, mut hyvältä maistuu. Suomessa myydään tylsästi pekonia ohuina siivuina, me ostetaan kimpale sitä lihaa ja leikataan siitä itte semmoset siivut ku halutaan. Omnomnom! Pekonisipsit on kans hyviä ja burgerit jossa on pekonii välissä, joista toi "baconator" on kyl ehdottomasti tähän astisista paras kokemus.  Tavoitteenani on maistaa kaikennäkösiä tuotteita jois on pekonia välissä. Ei virallinen Diakin "harjoittelun tavoitteet" -listan mukainen tavoite, mut oma henkilökohtainen kilvoitteluni.

Käytiin kiinalaisten/korealaisten/japanilaisten (en vielä tunnista) pitämäs lihakaupas mist löyty mm. kanan jalkoja. Siis jalkoja, ei reisiä. Sit esikeitettyjä naudan sorkkia, kalmareita, mustekalan lonkeroita, kanan sydämiä, sian mahalaukkua ja suolistoo... Ainoo mitä en nähny tiskis oli siansaparot. Ja aivot. Muuten oikeestaan vissiin koko eläin aika hyvin löytyy sieltä kylmähyllystä, et bon apetit vain. Se esikeitetty sorkka oli ehkä kamalimman näkönen. Jos viel joskus käyn siellä ni koitan muistaa ottaa kuvan siitä.

Huomattiin myös Jaskan kans kauppoja kierrellessä et jokainen vihannes ja hedelmähylly herättää ajatuksen "miltäköhän tuo maistuis siinä pirtelössä?" Ja se ajatus kammoksuttaa meitä. Ollaanko jo saatu traumoja? myös pillillä suklaapirtelön juominen täällä mäkissä herättää konnotaation sen niin kutsutun "lemmenjuoman" suhteen. Ja kyllä, tämä emäntämme täällä kutsuu sitä kasvispirtelöö lemmenjuomaksi. Love juice. Mmmm...

Yks outous on myös "Cheese Whiz". käsiteltyy semmosta sulatejuuston omaista leivänpäälle voin tilalle tarkoitettua mössöä. Aika suolasta. Sit kuulemma tosi normaali tapa on myös syödä selleriä peanut butterin ja rusinoiden kanssa. WOT. Siitäkin pitäs melkein saada kuva. Maistettiin sitä, mut se ei kummallekaa meistä tehny tietä sydämeen.

Ruisleipää ei taho löytää oikein mistään. Sit sämpylöitä myydään 30kpl paketeissa. Murojakin on jotain 5kg astioissa ja puolenlitran limutölkkejä vastaa 591ml tölkit. Miksei nää vaan voi olla kymmenjärjestelmän mukasia ja semmosia semi oikeen kokosia muutenki? Pikkuasiois on älyttömästi eroo. Mm. normaalia leivän päälle laitettavaa voita ei oikein löydy. Hirveesti kasvirasvoja pyöreissä purkeissa, mut ei semmosta "Oivariinia" vastaavaa tuotetta. Piti ostaa paketti voita sitte.

 Tämmöstä kulinaristista kuvailua tällä kertaa.  Pekoni on kyl parasta, ei voi muuta sanoo.

Photoja ja pirtelöö

Tässä näkyy buildinki ulkoapäin missä asustellaan. 7. kerros.

Tossa on meiän huone, vielä vissiin melko siistissä kunnossa. Sain isomman sängyn koska olin ahneempi ja kfipää. Mut ehkä vaihdetaa jossai välis ni Jaskaki saa nukkua sit kunnolla. Tuohon sisältyy viel oma kylppäri, mut se jää kuvas vähä oikeelle taakse. TV:stä tulee muuten törkeesti mainoksia. Ihan järjettömästi. En valita enää koskaan Suomen mainostauoista. (...enpä)

Täs on näkymää parvekkeelta Kingswayn eli pohjosen suuntaan. Taustal näkyy vuoristoo, käyää siel joku päivä ajelemassa ja ehkä kiipeillää vähä. JE! Punasel on neliöity mein lähimäkki. Omnomnom.

Täs on näkymää etelän suuntaan.

Pihasta. Kanadan KÄPY.

Kingsway. Tie siis. Asutaan sivutiellä tosta, mut melkein siis muutin Kuninkaantieltä Kingswaylle. Sopivaa.

"Do not enter" - niin minne? Ei kyl käyny mielessä hypätä tohon valtakadulle.

Paikallinen hyviä arvosteluja saanut kreikkalainen ravinteli. Sinne joskus. Pitäähän omistajan ferrarin saada myös bensarahaa. Jaska bostailee tossa vieressä ku kylän omistaja.

 Tällasia kuvia tällä kertaa. Vähän tulee tutummaks toi meiän elinympäristö ehkä noista kuvista. Sää on kyl pilvisempää ku mitä kuvis näkyy, oli kuulemma epänormaalin lämmintä ne pari ekaa päivää ku tultiin tänne. Käytiin tossa myös Metrotownin ostoskeskuksessa, joka on kolmes vai neljäs kerrokses ja sisältää aika läjän liikkeitä. Voin kuvitella että double X sukupuoli nauttis siellä vaeltelusta. Ei olla eksytty tänne Burnabyyn tai Vancouveriinkaan vielä, mut siel ostoskeskukses pari kertaa meni sekasin et missä sitä ny onkaan. Hrr. Löydettiin tiskiharja, pyyhe, kengät, pistorasia-adapteri, beef jerkya ja kumihanskat. Normireissu.

Maalattiin ekana työpäivänä parin opetustaulun kehykset ja näin. Nyt sit pitäs suunnitella viikonloppuun 1h rippikoulua ja pyhäkoulua. Ömh, vois jotenkin olla enemmänkin hommaa, mut ei tääl oo nuorisoo vissii pahemmin. Tehää sit noi hommat huolella.

Meijän emäntä on 87v alunperin Suomesta kotosin oleva leskirouva. Kovasti tunkee ruokaa nenän eteen ja kalkki- ja kalanmaksatabletteja. Sen lisäks että ruoka on kyllä hyvää ja pillerit pitää meitä terveenä ni saadaan aika eksoottinen makuelämys päivittäin. Blenderissä survottuja kasviksia ja hedelmiä. Mitä näin että sinne johonkin meni, niin listaan sisältyy mm: 1) valkosipulia 2) porkkanaa 3) selleriä 4) parsakaalia 5) pinaattia 6) banaania 7) punajuurta 8) paprikaa 9) rucolaa + joitain muita eineksiä ja jotain valmissurvosta jostain muista hedelmistä/kasveista. Alapuolella on kuva siitä pirtelöstä.

Joisitko?

 Että semmosta. Noilla vanukkailla oli mukava pyyhkiä maku pois suusta. Harmi että röyhtäistäessä se maku palaa tunti juomisen jälkeenkin suuhun. On se hullun terveellistä, mut törkeen pahaa. Aivan jäätävää.. Kokeileppa vaan kotona. Jokanen satsi maistuu kaikenlisäks erilaiselta, mut joku kasvin ja valkosipulin jälkimaku puskee jokasesta pirtelöstä läpi. HHrrr.. Bon apétit vain.