Hawaii: check!

Aloha everyone! Me not late: I'm hawaiian time.

Ja mikä reissu! Ekana päivänä kun saavuttiin ja kirjauduttii hostelliimme, mentii käymää vähä biitsitiellä ja siellä törmättiin heti YWAM (Youth With A Mission) porukkaan, jotka lauleli hallelujaa ja keräs rahaa Nepalin missioo varten. Vähä jutteltiin ja saatiin tieto et torstaina illalla olis joku miittinki, ei viel tiedetty mentäskö sinne, mut oli mukavan olosta väkeä. Fellow Christians on aina mukava tavata.

Eikä menny kauaa seuraavana päivänä tiistaina kun auringon nousun ja biitsikävelyn jälkeen törmättiin katupapupataan: "You guys intersted in skydiving?" BOO YAH! sydämeni alkoi huutaa samantien. Jaska epäröi hetken, mut ei tarvinnu ku kotkottaa vähän korvaan niin johan poju lähti! http://www.youtube.com/watch?v=p_2_EJogf2A

Ja kohtahan sitä matkustettiin kohti North Shoree ja lentokenttää! 14000ft on noin 4300m. Vapaapudotusta kymmeniä sekunteja ja suu kuivu heti kun sen avas huutaakseen BOO YAH! nyt ihan oikeesti. Skydiving: check!

Keskiviikkona sitten käytiin Hanauma Baylla korallien seassa snorklaamassa. Muuten mukavaa ja jees, mut snorkkeli vuoti vähän ni suolaveden hörppiminen suuhun pilas tunnelmaa. Ostettii vedenkestävät kertakäyttökamerat, niistä saanee kuvat vasta Suomessa kehitettyä. Hanauma Baylla meniki sitte vähä pidempää eikä ehitty enää Diamond Headille kompuroimaa, joten jätettii se seuraavaan päivään ja maattii vaa rannalla.

Torstai olikin sateine päivä. Se vähä harmitti ettei kameraa oikein voinu käyttää, mut hiking trip Diamond Headille oli viileempi ja siedettävämpi. Diamond Headis oli sitten WWII aikanen sotilastukikohta ja nähtiin parit bunkkerit ja korkeimmalla kohalla oliki sitten turisteja tähyilemässä Waikiki Beachin suuntaan. Meinattii mennä eläintarhaan, muttei sit tehty sitä, koska oli sovittu surffauksesta. Ja ai että mikä reissu sekin oli!

Surffausopettajaa ootellessa tuli taas tutummaks Hawaiin liikenne. Ei koskaan ajoissa. En enää valita Suomen liikenteestä, jos valitan, muistuttakaa minuu Hawaijin julkisesta. Kuulemma "The Best public transport in USA". Köyhää, KÖYHÄÄ jenkkilältä.

Mut kun surffiopettaja saapui, olikin astetta helmempää! Ekana iltana törmättiin siihen YWAM porukkaan ja myöhemmi juttelin yhen heidän kanssaa, joka on surffiopettaja. Hän ei kuitekaa ehtiny viikolla opettaa, joten hän delegoi sen siskollensa. Joka olikin sitten kaikin puolin cool ja mukava ja mahtava tyyppi. Saatiin vähän pöydän alta hintaa alas, privaattitunnit maksaa yli 150$, nyt saatiin se 50$:lla. Ja pysytään pystyssä surffilaudalla! Surffauksesta ei saanu kuvia myöskää ku ei ollu kuvaajia matkassa, mut sen jälkee mentii yhtee loistavaa Yoghurt Land mestaan, minkä edustalla saatiin muistokuva sekä surffilaudasta, että instructorista filmille joten kuvat tuskin päätyy tänne koskaan. Mut ehkä FB:stä ne löytää joskus.

Illalla sitten päätettii lähtee metästää bussia YWAM miittinkiin, mut päädyttiin taas taksiin. Myös Hanauma Baylle mentii taksilla. Nosti vähä reissun hintaa, mut ei onneks menny yli tippien, mitä sit piti jaksaa jakaa joka paikassa.. Hrrr... Siellä sitten jutteltiin enemmän tän Jackin kanssa, jolla on muuten coolein nimi ikinä, Jack Hannigan. Kovempi ku Jack Bauer, eikö? Siellä sitten katteltiin miten noin parikymppiset nuoret lähtee 2½kk ajaks esim Fidzille, Taiwaniin ja Fiippiineille. Kelpais toinen tällanen putkeen! (Ilman koulutehtäviä, ofc.)

Sitten tulikin viiminen päivä. Aurinko paisto kuumemmin ku koskaan ja parannettii ruokahalua aamun rentoutumisen jälkeen rannalla makoillen. Käytii vähän meressä ja syömässä. Menussa luki: "Cheeseburger challenge" ja kuulin tämän: http://www.youtube.com/watch?v=p_2_EJogf2A Minäkö en muka jaksa?! CHALLENGE ACCEPTED! Tilasin sen, kuulemma isoimman annoksen mitä siinä oli menussa ja palkintona olis paikan oma "menu" t-paita. Nyt sitten on M-koon menu t-paita. Ha. And they thought it was a challenge...

Sen jälkeen maha täynnä käytiin Pearl Harborin saitilla ja harmikseen se oli enää vaan tunnin auki. Ei oikein ehtiny käydä lukemassa mitään mistää ja kierroksen USS Arizona Memorialille (uponnu sotalaiva) ja muihin mestoihin oli loppunu jo siltä päivältä. Päästii kuiteki museo alueelle kattoo aseita, ohjuksia, taktiikoita ja tapaamaan erästä WWII sodan Pearl Harborin selviytyjä veteraania. HC! Kyllä meikän historianopettajat on nyt ylpeitä ku historiavihaaja Honkanen on ihan vapaaehtoisesti käyny Pearl Harborissa. Eihän sinne kukaa tosiaan yleensä vapaaehtoisesti mee, se on kuitenki niin kaukana. Hawaijilla asti.

Pearl Harbor survivor.

Videoo Pearl Harborin hyökkäyksestä...

...ja lisää.

U.S.S. Bowfin sukellusvene.

Tää oli huvittava. Ydinkärki torpedo. Pitää ampuu maksimi kantamalle, yleensä kohteen taakse että se räjähdys ei tuhoais myös alusta josta se laukaistiin. Pieni pommi siis, noilla kuitenki on kantamaa iha mukavasti. Niin sanotusti "overkill".

Lento San Fransiscon kautta takasin ja matkalla ei taas nukkunu tippaakaan vaikka kovasti yritti. Oottelen innolla sitä Suomeen palaavaa lentoa ja jetlagia, jos jo ny Hawaijilta Vancouverin väsyttää tän verran. Mut kaikin puolin aivan mahtava reissu! Enemmän aikaa olis ollu jees, mut ilman mahtavia tyyppejä reissu olis jääny vaan huvipuisto ajelun tapaseks. Kokemus sinänsä, mut onhan sitä rantaviivaa muuallakin.

Mahalo, Pau. Me speak Hawaiian.