Just an update

Kiitospäivän aaton iltana päätettiin vielä tulla koneille datailemaan, tekemään siis sitä perus tehtävää, seurakunnan WiFin ulottuville. Ajattelin kertoa realistisemmin mitä me tehrään täällä, ku on ollu niin hienoa ja hekumallista noin niinku muuten.

Faktahan on, että Kanada on melko samanlainen maa ku Suomi. Ihmiset on toki vähä ystävällisempiä ja tuttavallisempia, mut toisaalta semmonen small talk meininki on vähän hämäävää. Toissa päivänä kun kävin grillintapasella ruokapaikalla ni siel oli mukava tarjoilija, joka tuli jutteleen kaikennäköstä. Selkis et tekeepi töitä päästäksee ens vuonna kouluun (täälhän lukuvuosi maksaa 20.000$ ylöspäin yliopistoissa tai AMK vastaavissa mestoissa). Juteltiin aika pitkään, mut joteki sit semmone jatkuva small talkaaminen käy joskus hermoille. Ei voi vessas käydä tai parkkipaikalta kävellä jolleki sightseeing mestalle puhumatta siitä miks ollaan täällä, mitä tehään, mite pitkään ja jotain muuta sen lisäks.

No eniwei, monet päivät menee siin että kuten moni tietää, istuskellaan FB:ssä juttelemassa Suomen suuntaan ku sielä on ilta ja tääl kello 10-12. Sit tehää iltapäivällä jotain suunniteltua duunia, pyhäkouluu, riparin suunnitteluu, hartauksia, nettipyhistä, translation hommia jne. Sit vaan datataan. Ollaan pikkuhiljaa totuttauduttu aikaeroon, kulttuuriin ja semmoseen normielämiseen täällä ni sit ollaan käyty yhes paikallises kirkossa, joka näyttäs olevan monikansallinen ja yhteiskristillinen (kai pakko jos omaa 8-9 kansallisuutta seiniensä sisällä, ni siellä on varmasti perinnettä jos jostain suunnasta pakko kunnioittaa). Se vaikutti mukavalta mestalta, ehkä siel tulee käytyy useemminki.

Mut muuten, sateista, harmaata, ei koskaan jaksa lenkkeillä, salikortit on kaks kertaa kalliimpia ku Suomessa, ulkona syödään aika harvoin ku meiän emäntä pitää meistä (liian) hyvää huolta ruokailun suhteen: "Se minuu ei haittaa, jos vaikka syötte kuinka paljon. Se minuu haittaa, jos te ette syö!" - L. Östling, inventor of famous "Lemmenjuoma" (see belowbelow...)

Joten istutaan usein vaan koneella, yhteisen harrastuksemme parissa. Mut kylhän sitä tulee tehtyä kun on aurinkoinen päivä, suunnitteilla on vaik mitä. Aateltiin käydä toistamisee Grouse Grindillä, nytku tietää et millasta se on ni ehkä osaa varautua (varmaa), sit käytii Deer Lakella, joka on paikallinen hieno järvi + puisto keskellä kaupunkia. Sit Stanley Park ja jenkkien puolen keikkareissu odottaa vielä.

Ei mittään kummempaa kuulu. Paljon on opittu vanhuksilta elämästä ja asenteesta sitä kohtaan. Mut kyl sitä kaipaa oman ikästen seuraa iha törkeesti, joteki vanhempien seuras on aina semmone pieni itsensähillintä päällä eikä oikein viiti kaikkee möläyttää ja heittää mikä muuten niin vuolaasti virtaa suusta. Ei siks, et se olis joteki törkeetä ja mautonta, mut ei ne vanhemmat ymmärrä aina. Ei kaikki nuoremmatkaa tajua aina minuu ni.. No.. nii. Ei lisättävää.

Plöp, over and out. Miulle vois joku lähettää suklaata / salmiakkia (niitä halvan salmiakkeja, parhaita, nom!)

P.S. Sain tekstarin Suomesta (joka ei ollu äidiltä!) jossa luki vapaasti muistellen "Aattelin vain muistuttaa että olet tärkeä. Tuo jotain kerrottavaa sieltä Ameriikoista. Hug!" ja sekös piristi kiitospäivän alla mieltä. :)